menetelmäsuunnittelu

Tähän on tultu Suomessa monen vaiheen kautta.

Teollinen tuotanto painottui varhaisina aikoina erillisiin valmistusosastoihin, jolloin materiaalia ja puolivalmiita tuotteita siirrettiin osastolta toiselle ja erikoistuneet henkilöt omissa työpisteissään suorittivat työtehtävät.
Keskeneräinen tuotanto oli suuri, palkkaustapa suora urakka ja tuotannonohjaus lähes työpistetasolla. Tuotteen hinta määräytyi pääosin kustannusten perusteella. Tuottavuuskehityksen pääpaino oli yksittäisessä työpisteessä joissa kehitettiin laitteita ja työpaikkakohtaista tehokkuutta. Työt vaiheistettiin ja urakoitiin työnsuunnittelun toimesta, kehittyneemmillä työpaikoilla oli organisaatiossa esikuntia joissa toimi mm. työntutkijoita.

Muutos tapahtui hitaasti ja mukana eläneen kokemuksen mukaan huomaamattomasti. Laatu- ja tuottavuuskehitys mittelivät ideologisella tasolla käsitteistä ja sieluista.
Tiimituotanto ja tuotteen mukainen prosessivalmistus olivat uudet ismit joihin hitaasti siirryttiin. Tämä uudisti myös johtamista, jolloin työnjohtajista luovuttiin ja tiimit muodostivat itsenäisen yksikön jota ohjattiin ja kehitettiin.
Tuotteen tai tuotemalliston mukainen prosessilayout, joka oli valmistuslinja tai tiimeistä koostuva prosessi, vapautti pääomia keskeneräisestä tuotannosta. Lisäksi ohjaus helpottui kun kuormitettiin koko linjaa tai tiimejä.
Tuottavuuskehitys painottui läpimenon nopeuttamiseen ja materiaalien sekä osien virtauttamiseen valmistuksessa. Palkkausmuoto painotti ryhmätyötä ja toteutus oli osaurakka tai palkkiopalkkaus. Työnsuunnittelun yksityiskohdista luovuttiin.
Työntutkimus kehittyi laskennallisen ajanmäärityksen suuntaan.

Kehitystyö vaatii henkilö- ja talousresursseja jolloin investointeja tulisi hyödyntää useammassa tuotesukupolvessa sekä nykyisenkaltaisissa verkostoissa. Tiimeissä tehtävä jatkuva tuottavuuskehitys on edellytys kilpailuasetelman säilymiselle.
Tuotekehitys ja sen merkitys tuottavuudessa on entistä tärkeämpää, koska uusia tuotemuunnoksia halutaan jatkumona. Tuottavuuskehitys lähtee tuotteista, jolloin suunnittelijoiden on tiedostettava valmistuksen ja materiaalien merkitys tuottavuuden kautta kilpailukykyyn.
Hyvä tuotesuunnittelija hallitsee myös menetelmätekniikan omassa yrityksessä ja verkostossa.